Penang, ennen romanttinen betelpähkinäpalmujen saari ja Idän helmi,  tänään Idän Silicon Valley ja tietokonetekniikan paratiisi, mutta ennen kaikkea onnellisten ihmisten kotisaari, johon jokainen paljasjalkainen sanoo haluavansa aina palata.

'''''''''''''''''''''''''''''                                    

Vaikka brittiläinen merikapteeni Francis Light  "keksikin" Penangin vuonna 1786, ei saari suinkaan ollut mikään villi Robinson Crusoe saari vaan rauhallisten malaijikalastajien idyllistä asuinaluetta.

The British East India Company, jolle kapteeni Francis Light työskenteli, teki edullisen vaihtokaupan Kedahin sulttaanin kanssa lupaamalla vuotuisen pikkusumman lisäksi sotilaallista tukea usein riehuvia siamilaisia ja burmalaisia  vastaan palkinnoksi Penangin saaresta.

Saari oli mukavasti mausteita kuljettavien alusten kulkuväylällä ja siellä malaijien oma kulttuuri kohtasi läheisen Intian, brittiläisen imperiumin keskipisteen sekä Kiinan, jossa teekauppa taas oli brittien kansallisen budjetin perusta.  Brittiläiset perustivat samaan aikaan  George Townin sen edullisen satamapaikan tähden ja kaupunki alkoi nopeasti kukoistaa. Monelta suunnalta ja monesta maasta saapui kauppiaita ja työntekijöitä, monet jäädäkseen, useat  vain kauppaa tehden.

Saaren väestö on nykyään suurimmalta osaltaan kiinalaista, heti brittien asettumisen jälkeen saapuneita, mutta täällä on myös näkyvä intialaisten väestö sekä maata hallitseva oma malaijien väki. Yhteiselo sujuu näennäisen rauhallisesti ja kohteliaasti. Kanssakäyminen on ystävällistä, mutta oman rodun kontaktit ovat vallitsevia ja asuinalueetkin suurimmalta osaltaan määrätyn ryhmän asuttamia.

En tiennyt mikä minua odottaa, kun astuin ensimmäisen kerran saarelle. En ollut tietoinen siitä, että se oli juuri päässyt Unescon kulttuuriperintölistalle, Nimi PENANG ei sanonut minulle mitään..

Ehkä odotin jotain romanttista kookospähkinäsaarta, jossa kävelisin rannan hiekalla noita simpukoita poimien. Ehkä en odottanut mitään, ehkä tulin vain, valmiina kaikkeen.

Nyt olen täällä ja opettelen tätä saarta. Yritän lukea sitä kuin kirjaa ja päivä päivältä se avautuu minulle enemmän. Vielä en tiedä, pääsenkö sen viimeisille lehdille, voinko joskus sanoa: tunnen sinut, olen kasvanut sinuun kiinni. -Vai voiko koskaan sanoa noin ihminen, jolla ei ole paikasta lapsuusmuistoja?

Kooltaan saari on sopivan pieni ja sopivan suuri. Ajat sen ympäriinsä muutamassa tunnissa, ja kun haluat rauhaa, sinun ei tarvitse mennä kauas, viidakko on kulman takana. Kaupungin sydän lyö  aasialaiseen tahtiin ympärilläsi. Opit pitämään siitä jos olet sille avoin. Koskaan et kuule epäystävällistä sanaa, mutta varo, noiden hymyjen takana saattaa olla ansa.

Malesialaiset ovat ylpeita Penanginsa ruuasta. Aasian parasta ruokaa, he sanovat ja penangilaisia ruokapaikkoja löytyy maan joka puolella., kuin myös Kiinassa ja Singaporessa, johon penangilaisia kokkeja houkutellaan.

Ravintolat ovat niitä turisteja varten, jotka eivät ymmärrä katukeittiöiden hurmaa. Katukeittiöiden kymmenet eri ruokalajit vetävät ihmisiä puoleensa sekä päivällä että illalla. Niiden happamen-makean mausteisen tuoksun tuntee jo kaukaa.

Ruokaturisteja saapuu saarelle ympäri Aasiaa ja kaikki he tietävät juuri sen parhaan nurkan, parhaan katukeittiön johon aina palaavat.

Kadulla jolla asun, muutama sata metriä talostani, ovat paikallisten mukaan parhaat  katukeittiöt ja pieniä ruokakärryjä ilmestyy aina illan tullen alueelle kymmenittäin. Ehkä mainetta lisää vieressä huokuva meri ja leppeä tuuli, joka on kadulla ainainen vieras.

Penangin ruokakulttuuri on ns. peranakan perintöä.

Peranakanit ovat varhain Malakkaan, Singaporeen ja Penangiin muuttaneiden kiinalaisten jälkeläisiä, jotka menivät naimisiin paikallisten malaijien kanssa. Kulttuurien ja niiden tapojen ja tottumusten sekoittuminen näkyy ruuan lisäksi myös pukeutumisessa, kielessä ja käytöstavoissa. Syntyi ns. baba-nyonya kulttuuri, jota edelleenkin vaalitaan.