Tein sen sittenkin.Tietenkin. Uhkauksistani huolimatta.

 

 

 Nimittäin ostin muovisen hörhöjoulukuusen ja maan tapaan jopa koristelinkin sen jo.Tai oikeammin maan tavasta olen vähän jäljessä. Ensimmäisenä adventtina alkoi täällä, valtionuskontona islam, joulusirkus tavaratalojen joululauluineen ja joka talon eteen pökättyine joulukuusineen. Kaiken huippu, jota itsekin olen naureskellut, valitsin valkoisen joulukuusen.  Jos kerran muovia, niin miksei sitten valkoinenkin, kertomassa että kas, juuri satoi luntakin. Kun kerran kitschiä, niin kunnolla.

Tuossa se nyt jököttää vielä ovensuussa, puoliksi koristeltuna. Kiljuset saavat parannella, kun tulevat ensi perjantaina. Paikkakin pitää miettiä, mutta helppohan sitä on siirrellä, kun koko hökötys helyinensä ei varmasti paina kiloa enempää.

Ensin ajattelen, ettei mitään joulukuusta, mutta sitten hellyin. Täytyyhän lapsilla olla edes joulukuusi, kun heidät tuodaan Euroopan  totutuista joulutunnelmista tropiikkiin.

Helen ja Goh halusivat tulla auttamaan koristelussa, mutta aikamme eivät sopineet yhteen. Yksinhän minä  sen melkein aina ennenkin tein, viimeisiä vuosia lukuunottamatta, kun lapsilla alkoikin olla aikaa koristeluun.

C. halusi aina suuren kuusen, kattoon asti ja sen mukaisesti piti olla paljon tavaraakin siihen. Vuosikymmenien aikana kerätyt koristeet, osa lasten tekemiä, jäivät sinne jonnekin, kun luulin, etten enää koskaan halua joulukuusta, en jouluakaan.

Olin kurkkuani myöten täynnä noita entisen elämäni jouluja, jolloin askeleet eivät riittäneet joka paikkaan, kädet eivät  tuntuneet riittävän  kaiken sen tekemiseen mikä oli tapana. 15 vierasta tänään, 10 huomenna, 8, 10, 12...Joulun ja uuden vuoden väliaika jäi stressinä mieleeni, enkä luullut milloinkaan enää haluavani edes viettää joulua.

Toisin on nyt. Nyt en odota mitään niin hartaasti kuin joulua, sillä lapseni tulevat pikkikiljusineen. Stressitön joulu. Tilaan kaiken valmina, suomalaista jouluahan täältä kukaan ei tule hakemaankaan.

Useimmilla ei-kristityillä kansoillakin on outo kiintymys jouluun. Kadut, kaupat ja usein yksityiskoditkin koristellaan kuten jouluun kuuluu. Joululaulut soivat,  jonkunlaisia avoimia  joululaulutilaisuuksia järjestetään puistoihin ja niin muslimit kuin hindutkin laulavat hartaana White Christmasia tai Petteri Punakuonoa.

Viime vuoden joulun alun vietin Kuala Lumpurissa ja nautin siitä näytelmästä mikä siellä oli menossa iltaisin tavaratalojen edessä , keijuineen, lumiukkoineen ja joulupukkeineen. Kaupallista tietysti, sehän veti asiakkaita puoleensa, mutta oli sillmäruokaakin tarjolla.

Itsensä joulun olin Singaporessa. Satoi vettä ja minä ravasin noin miljoonan ihmisen lomassa ja yhtä montaa sateenvarjoa varoen edes takaisin Orchard Roadia ja kuuntelin kovaäänisten joululauluja, kristyttjen pelastusarmeijakuorojen esityksiä ja napsuttelin valokuvia mahtavista jouluvaloista. Söin myös elämäni kamalimman jouluaterian, jonkunlainen siansiivu yritti esittää kinkunpalasta. Siitä kaikesta oli kyllä joulun hartaus kaukana. Mutta jäipähän joulu mieleen.