Eilispäivän kuva. Näitä Aasian kuuluisia ruokaherkkuja sitten Euroopassa muistellaan.

Muuten, joku valitti, että on kadottanut osoitteeni siihen toiseen blogiini. Tässä:

 www.marja-maailmalla.blogspot.com

Tänä aamuna heräsin ja kysyin itseltäni, että olenkohan nyt vihdoin (siis vain omasta mielestäni vihdoin, muiden mielestä olen sitä varmaan olllut jo kauan)  tulossa vanhaksi. Huonosti nukuttu yö, ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuivat jäsenetkin jäykiltä, päähän oli pesiutynyt tuhat mehiläistä ja ulkonakin oli aika harmaata.Viimeksi mainitulla ei tosin ole mitään tekemistä vanhuuteni (potentiaalisen, tietysti)  kanssa. Harmittikin kun katselin avoinaisia laukkuja ja sekasortoa ympärilläni.

Nousin kuitenkin reippaana tyttönä pystyyn ja ajattelin, että en laske sitä vanhaa vihaista akkaa vielä sisälleni.

Olen tyhjentämässä kaapeista ja hyllyistä henkilökohtaisia tavaroitani lukkojen taakse. Ennakoitua hidasta hyvästiä ja lähtötunnelmaa. Olenhan nyt sitten vihdoin päättänyt myydä tämän ja palata Sveitsiin. Koska pidän hintaa aika ylhäällä, saattaa kestää ennen kuin ostaja löytyy. Toinen vaihtoehto on vuokraus. Sitä varten nämä tavaroiden piilottelut ja varotoimenpiteet.

Tänään on vuorossa kengänosto. Oi jee. Kidutusten piinapenkki. Nämä saaren asukkaat ovat kevykenkäisiä keijuja, kengännumero noin 35 ja sieviä 39 numeroisia saa todella metsästää.

Jotain on kuitenkin löydettävä, sillä Euroopan kevätsateisiin ja mahdollisiin takatalviin ei mennä jeesus-sandaaleissa.  Sandaalit ovatkin olleet viimevuosien vakiojalkineet. Ensimmäisten Eurooppapäivien vaihtoehtona on tietysti lenkkarit.

Toinen vaikeus on sitten sekin, että olen tottunut kävelemään ostosmatkat ja kun kenkäkauppaan pääsee, ovat jalat kuumasta turvonneet ja mikään, ei niin mikään ei tunnu mahtuvan jalkaan. Tottumuksien muuttaminen osoittaa luonteen joustavuutta tunnetusti, siis taksiin.!

Viikon kuluttua olen Kuala Lumpurissa ja ensi viikon lauantaina olen omieni luona.