Emme välittäneet ajaa aivan etelä-Malesiaan ja Singaporeen saakka, vaan Kuantanin kaupungin nähtyämme käännyimme kohti länsirrannikkoa ja Malakkaa.
Eipä ollut enää kaunista rantaa eikä muutenkaan mitään muuta kuin viidakkoa tai palmuviljelystä
Viidakkoa raivattiin, uutta palmuöljyviljelystä oli satoja kilometriä moneen suuntaan, silmänkantamattomiin.
Vähän väliä ohitimme rekkoja, joilla oli suuria viidakon jättiläispuita kuormanaan .
Syötäväkin oli välillä ja aina se maistui hyvältä pienessäkin paikassa. Malesialainen keittiö on jotain, jota kenties tulen kaipaamaan kun olen taas sieltä poissa.
Vaikka en viidakkojen ja puiden katselemiseen kai koskaan kyllästykään, oli silti taas tuntikausien ajon jälkeen mukava saapua ns. kulttuurikaupunkiin, Malakkaan. Valitettavasti saavuimme kaupunkiin vain niin myöhään illalla, että suuret nähtävyyksien katselemiset oli jätettävä. Hotellia etsiessämme oli vielä sen verran valoisaa, että hyvä yleiskuva tuli saatua tällä kertaa muustakin kuin vain siitä historiallisesta osasta, jonka jo pariin kertaan olen nähnytkin. Näkemästäni pidin paljon ja tahtomattani vertasin Malakkaa Penangiin, joilla molemmilla on suuri historiallinen merkitys Malesiassa ja kuuluvat Unescon kulttuuriperintöihin.
Malakka perustettiin jo vuonna 1396. Perustajana oli nuori Hindu prinssi, joka pakeni Sumatralta indonesialaisen muslimiprinsessansa kanssa, jonka vaikutuksesta prinssikin kääntyi muslimiksi, kuin myöhemmin koko Malakan valtakunta. Hänen aikanaan Malakka eli kultaista aikaansa, sillä siitä kehittyi tärkeä kauppakeskus ja satama kiinanlaisille, intialiaisille kuten myös eurooppalaisille kauppiaille.
Malakka on kokenut kaikki kolonialisminkin taistelut ja vaihdokset niin portugalilaisten, hollantilaisten ja englantilaisten, kuten myös toisen maailmansodan ajat ja tästä syystä malakailaiset itse katsovat olevansa portti itään ja länteen. He ovat omaksuneet, kuten Penankin, monenlaisi kulttuureja ja sekoittaneet niitä keskenään. Se ns. Peranakan kulttuuri.