En tiedä onko elämänmuutos tässä iässä sen vaikeampaa tai helpompaa kuin muulloinkaan.
Uskon melkein, että nuorena hyppy johonkin uuteen vaatii jopa enemmän rohkeutta, kun ei vielä ole nähnyt maailmaa, ei tunne oikein edes omia rajojaan. Tai ehkäpä se uskaltaminen onkin vain luonnekysymys.
Saattaa myös olla, että asioita miettii kauemmin ja pelkää enemmän ollessaan elämässään ensimmäistä kertaa vapaaehtoisen mullistamisen edessä, tekipä sen sitten nuorena tai vanhana. Eihän se naimisiinmenokaan silloin aikoinaan oikein kyyneleittä ja ilman pelkoa ja jännitystä sujunut.
Ja mikä se sitten on se ns. ”tämä ikä”? Ainahan juuri ”tätä ikää” eletään.
Vanhoja ollaan vasta silloin kun kaikki tuntuu vaikealta, terveys pettää, askelet ovat raskaita kulkea uusia teitä ja elämänhalu on kadonnut tyhjyyden syövereihin.
Vielä nousee jalka, vielä nauretaan ja taputetaan elämälle käsiä, vielä tehdään mitä tahdotaan ja osataan, vielä toivotaan löytyvän sen maailman kauneimman maiseman, rannan, jossa joku meitä odottaa. Ja nyt vasta uskalletaan olla oikeastaan sitä mitä olemme halunneet aina olla.
Minulla on aina ollut unelmia ja monet niistä olen voinut toteuttaa. Toiset ovat jääneet lokeroihinsa ja ne on siirretty poistettujen toiveiden osastolle, kun järki on voittanut tai olosuhteet muuttuneet. Yksi oppimistani asioista on, että on viisasta perääntyä ennen kuin sillat palavat.
Kiikkustuolin ja rauhoittumisen aika on sitten joskus tämän jälkeen.
Täällä nyt olen, koen sen kokovuotisen lämmön, koen miltä maistuu jokapäiväinen kiinalais-burmalais-portugalilais-indonesialais-brittiläis-malaijilais-intialais-thairuoka suomalais-sveitsiläisin makuhermoin maisteltuna, miten erilaisia ajatuksia ajattelevat erinäköiset aina hymyilevät ihmiset ympärilläni.
Toistaiseksi kaikkin on sujunut hyvin. Tavarat ovat jotenkuten selvinneet Sveitsistä tänne saakka - tosin huonosti pakattuina penangilaisten hämmästellessä sveitsiläistä pakkaustekniikkaa. Joitakin tavaroita on kadonnut, mutta mitä näistä. Asunto on rakentunut kodiksi ja tässä on hyvä olla.
Jos olisin yksin joutunut selvittelemään näitä alkuaikojen asioita, remonttia ja siihen kuuluvaa miljoonaa asiaa sekä vesilaitosta, puhelinlaitosta, pankkeja, posteja TV-kanaleita ynnä muuta näiden kiinalais-burmalais-hindi- jne-sekoituksella englantia puhuvien kanssa, olisin ehkä heilutellut rukkasia naulan suuntaan useamman kerran. Mutta Bob, Kambodzassa elämääni perheensä kanssa tupsahtanut Bob on tehnyt suurimman työn ja minä olen vain saanut myhäillä vieressä ( ja maksaa, oujee). Ja täällähän ovat myös Helen ja Goh, ensimmäiset täkäläiset ja ihanat ystäväni, joita ilman en ehkä kuitenkaan olisi ottanut tätä askelta tännepäin.
