Halusin pestä aamiaisastiani ja siivota tiskipöydän ennen kuin Maria tuli aamulla.  Siirsin tekemistäni kuudesta lähtien ikävänä hommana, mutta sitten kun tartuin työhön ja lorottelin vettä altaaseen, ajattelin, että eihän tämä mitään hassumpaa hommaa olekaan. Oli jotenkin ajatusten aikaa .Miksi en nauttisi tästäkin, jokaisesta hetkestä sellaisenaan.

Annoin veden valua käsilleni ja astiolle, vahdin jokaista liikettäni tietäen sen olevan samassa ohi. Poissa, menneisyydessä ja uuden olevan arvaamaton. Et voi tietää mikä tätä hetkeä seuraa. Soiko puhelin kenties, ovikello, tuleeko tsunami tai rajumyrsky, putoaako lautanen kädestäsi vai saatko veitsestä haavan sormeesi. Hetkien ainutlaatuisuus liittyy menneiden hetkien nauhaan, seuraavien hetkien arvaamattomuus ohjaa elämäsi suuntia. Itse olet  pelinappula ja samalla pelaaja.  Itse  kuitenkin ohjaat elämääsi, varot pudottamasta, tai korjaat jälkesi, mutta niin paljon on sattumaa. Sinulla on päämääriä, joita kohti menet tarmokkaasti, mutta pienet hetket saattavat muuttaa kaikein. Yksi sana, katse, törmäys, ajatus voi muuttaa koko elämäsi kulun.

Maria tuli, tiskit oli tiskattu ja keittiö oli kuin hänen itsensä jäljiltä.

Täällä on vietetty uutta kiinalaisten Tiikerin vuotta. Raija ja Tapsa olivat muutamia päiviä, kävivät Langkawilla ja palasivat. Kana, intialaisperäinen tuttu taksikuski kuljetti heitä saarella, kertoi historiaa ja voitti ystävieni sydämen. Autottoman ystäville  sellainen Kana on aarre.

Heidän viimeistä edellisenä päivänään haki Helen ja yhteinen ystävämme John meidät uuden vuoden juhliin kaupungille. Ihmisvilinässä Johnin lompakko varastettiin. Melkein paikkakuntalaisena hänen olisi pitänyt varoa...Näin sanotaan aina jälkeenpäin. ..Ikävää hälinää poliisilaitoksella, luottokorttien kuolettamisesta, ajokortin uusimisesta jne. Tällä kertaa en itse ollut uhri. Niin monta muuta kertaa se on tapahtunut minulle.

 

Ilotulitusta ikkunan takana